EL PRIMITIVO

Helsinki: 2017 - homma jatkuu

Esa Kuloniemi: guitars
Heimo Päivärinne: drums

style: instrumental garage rock.


10"LP
Bigfoot ..........  Ee-dEE, EDLP 2122, 2021
A1: Anemones (Valkovuokot)
A2: Warpath
A3: Genocide
B1: Bobodrillo
B2: YBGSYM
B3: Sasquatch
B4: Tivolimix
Kaarlo Valkama
Esa Kuloniemi
Link Wray
Esa Kuloniemi
Esa Kuloniemi
Esa Kuloniemi
Esa Kuloniemi
-
Recorded May - June 2020
Ilmestyy kevättalvella 2021
Esa Kuloniemi: guitars
Heimo Päivärinne: drums
+
Petteri Salmi: organ (A2)
--------------------------------------------------------
Julkaisematon treenisessio 2017
Folsom Prison Blues
In The Nude
Lucille
Lucille "2
Rawhide
Rockin'
Rockin' #2
Rumble
J. R. Cash
Garland
Penniman, Collins
Penniman, Collins
W. Washington Tiomkin
Esa Kuloniemi
Esa Kuloniemi
Grant, Wray Sr.
-
Esa Kuloniemi: guitars
Heimo Päivärinne: drums
------------------------------------------------------
"Olipa kerran kaksi poikaa, tai oikeammin nuorukaista, nimiltään McCulloch ja Dudehill. Yhtenä päivänä he päättivät lähteä rumpuineen ja kitaroineen retkelle Suureen Metsään.
Dudehill kantoi selässään rumpusettiä. McCulloch oli vyöttänyt kehoonsa aggregaatin, sähkökitaran ja tehokkaan vahvistimen. Taskuihinsa he olivat tunkeneet voileipiä ja pullolliset maitoa.
Päivä oli lämmin ja kaunis. Pojat alkoivat taivaltaa polkua yhä syvemmälle ja syvemmälle Suureen Metsään. Aurinko helotti, luonnon kaikenlaiset jumaluudet loistivat. Linnut liversivät, perhoset lentelivät ja auringon säteet siilautuivat puiden lehvien läpi.
He saapuivat pienelle aukiolle, jossa kasvoi kauniita valkovuokkoja (ANEMONES). Aukiolla oli myös lähde jonne kauriit olivat kerääntyneet juomaan. Mikä täydellinen paikka musisoida! Eiköhän vedetä setti täällä! Meillähän on yleisöäkin. Pojat panivat aggregaatin puksuttamaan ja alkoivat rämistellä inspiroituneina. Säikkyneet eläimet kaikkosivat. Lintujen liverrys lakkasi.
Tuntikausia soitettuaan pojat poimivat valkovuokkoja tuliaisiksi mummoilleen.
Siitäkös metsän väki kimmastui! Nuo tollot ihmisolennot tulivat tänne häiritsemään luonnon rauhaa ja tasapainoa!
Menninkäiset, maahiset, tontut ja keijukaiset kävivät sotapolulle (WARPATH) ja pistivät pojat metsän peittoon. Tämä tarkoitti sitä että he menettivät suuntavaistonsa ja olivat täysin eksyksissä. Mutta musiikkia ei saatu laantumaan. Nuorukaiset uppoutuivat soittimiinsa entistä intensiivisemmin, kuin niistä turvaa hakien ja söivät eväitten loputtua nälkäänsä havunneulasia ja marjoja.
Niinpä metsän väki kirjoitti yhteisen addressin Metsän Hengelle, joka päätti ottaa järeämmät aseet käyttöön vaientaakseen nämä metelöitsijät. Henki delegoi tehtävän torpedolleen Isojalalle (BIGFOOT), lähes kolmen metrin korkuiselle karvaiselle ihmisapinalle joka tunnettiin nimellä SASQUATCH. Tuo pelottava ilmestys hyökkäsi yöllä teltassa nukkuvien muusikoiden leiriin. Sasquatch-isojalka vangitsi ja suukapuloi kummankin. Se vei heidät luolaansa syvälle maan uumeniin ja pakotti nuorukaiset yksityisiksi hovimuusikoikseen. Isojalka piti poikien tuottamasta, ajoittain dissonoivasta ja hakkaavasta soitosta ja halusi kuulla sitä joka ilta ennen nukkumaan menoaan. Erityisen mieltynyt Sasquatch oli Link Wrayn hypnoottiseen klassikkoon GENOCIDE, jonka se vaati saada kuullakseen yhä uudelleen ja uudelleen. Ehkä tuo Amerikan alkuperäisväestön kansanmurhaa kuvaava instrumentaali viesti sukupuuttoon kuolevan apinamiehen alitajuntaan signaalia sen omasta vääjäämättömästä kohtalosta sukunsa viimeisenä.
Ruoaksi olio syötti vangeilleen sieniä, kotiloita ja matoja. Juomaksi he saivat tyytyä luolan seinämästä tihkuvaan veteen. Itselleen se paistoi nuotion päälle rakentamassaan vartaassa pyydystämiään jäniksiä ja valkohäntäpeuroja jotka huuhteli alas runsailla annoksilla Nordfors-pöytäviiniä. Iltapalan ja tuntikausien soitosta nautiskelun jälkeen peto sitoi pojat uudelleen ja vaipui syvän kuorsauksen ja peräilman päästelyn säestämään uneen. "Luulen että meille tulee ennen kuolemaamme vielä kivuliaat paikat if you know what I mean" McCulloch kuiskasi Dudehillille, joka itki hallitsemattomasti. Oletko huomannut miten himokkaasti se tsiigaa meitä? Onkohan meillä mitään saumaa selvitä täältä elossa?
Samassa, ukkosen jyrähdysten siivittämänä, heidän silmiensä eteen ilmestyi haltiatar. "Tervehdys nulikat! Nimeni on YBGSYM ja tapani opitte tuntemaan! Taidatte olla pahassa pulassa, vähän kuin Pekka ja Pätkä Lumimiehen jäljillä?", sanoi YBGSYM ja nauraa kihersi varsin pilkallisen kuuloisesti.
”Niin taidamme, Teidän majesteettinne”, kommentoi alakuloinen Dudehill. ”Mitäs tänne tulit ilkkumaan”, tokaisi puolestaan McCulloch. ”Lyömään lyötyjä vai?”
”Sinun asemassasi en asennoituisi noin. Olen nimittäin haltiatar ja kykenen täyttämään yhden toiveenne. Mikä mahtaisi olla poikien toive?”
”Teidän majesteettinne, olemme huomanneet että Sasquatch on kovin alakuloinen. Se tarvitsee vaimon”, sanoi aina empaattinen Dudehill. Haltija heilautti taikasauvaansa ja katosi yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin, jälleen ukkosen jyrähdysten saattelemana, samalla kun Sasquatchin viereen taljavuoteelle ilmestyi kaunis isojalka-neito. ”Minä BOBODRILLO. Minä rakastaa Sasquatch”, se toisteli monotonisella äänellä.
McCulloch kirosi ja sätti Dudehillia. Miksi tämä oli möläyttänyt suustaan noin tyhmän toiveen, yhdessä asiasta neuvottelematta? Olisihan vangeiksi joutuneilla nuorukaisilla ollut mahdollisuus päästä haltian avulla kertaheitolla nevadaan tästä kammottavasta luolasta.
Nuorukaisten elämä vankeina jatkui. Heidän partansa ja hiuksena kasvoivat ja vaatteensa muuttuivat repaleisiksi, mutta ajan oloon he saivat myös pieniä vapauksia apinaihmispariskunnan tehtailemien lasten kaitsijoina. Heidän ei tarvinnut enää olla köysissä sillä metsän peittoon joutuneina he eivät pääsisi karkuun ja olivat jo alistuneet kohtaloonsa. Apinaihmisten lapset olivat mukavia ja kiintyneitä kaitsijoihinsa. Lapset olivat älykkäitä ja oppivaisia ja painoivat mieleensä kaiken mitä näiltä hoitajiltaan kuulivat. Pojat kertoivat heille tarinoita sivistyksestä, kaupungista ja sen ihmeellisyyksistä. Erityisen kiinnostuneita isojalkalapset olivat tivolista, josta Mac ja Dude saivat kertoa heille yhä uudelleen ja uudelleen. Kertomusta pojat (tai nyt oikeammin ihmisrauniot) ryydittivät soittamalla sepittämänsä TIVOLIMIX-sävelmän. Sen tarkoitus oli kuvata tivolin ja karusellin ihanuuksia. Voiko mitään ihanampaa maailmassa olla, jäätelön ohella.
Eräänä päivänä, poikien ollessa taas kerran lasten kanssa lähteellä leikkimässä, ilmestyi YBGSYM jälleen. ”Kas, Pekka ja Pätkä puistotäteinä, vai?”, nauraa kihersi haltijatar ilkikurisesti. Vastaukseksi se sai katkeria haista vittu noita-akkoja sun muita törkeyksiä, mutta tilanne rauhoittui kun pojilla oli mahdollisuus elämänsä toiseen toiveeseen.
”Näiden lapsiparkojen pitää päästä tivoliin”, möläytti aina impulsiivinen Dudehill…" (Esa Kuloniemi)
-------------------------------------------------------
Lisäyksiä ja korjauksia  voi laittaa vaikka sähköpostilla
©2020-2021EDCD Home
päivitetty 10.02.2021