Tatu Mannberg: vocals, guitar Timo Sitso
Pirinen: guitar, saxophone Sude Kovalainen: bass, vocals Perttu Penttinen: guitar, harmonica,
vocals JP Laatikainen: drums
Genre : blues - rhythm and blues - ym. roots -------------------------------
Various Artists LP Kalma, Kajaanilaisia AlkukantaisLuonnollisia
MusiikkiAineksia .... Kalma, KALMA LP-2, 1990
B5: Armadillo Jones Movin' Blues B6:
Armadillo Jones Walk Right In
Tatu Mannberg Clarence Gatemouth Brown
- Tatu Mannberg: guitar, vocals Timo Pirinen: guitar Perttu Penttinen:
guitar Seppo Kovalainen: bass JP Laatikainen: drums
-------------------------------- "Armadillo Jones oli kajaanilainen
rhythm & blues bändi joka toimi aktiivisesti 1990-luvun alkupuoliskolla pitkin
Suomea, keikkoja tehtiin akselilla Helsinki-Oulu, huippuvuosi taisi olla n.70
keikkaa. Baarit ja Chevy-vanin persus tuli tutuiksi, pisin pätkä
yhtäsoittoo oli 12 keikkaa. Määrät oli hyviä ottaen huomioon että
interwebbiä ei ollut, Sude soitteli ja möi, sellanen näytekasetti oli mitä
läheteltiin, osa oli välillä ihan rahvaan töissäkin.
Orkesteri
perustettiin tai perustui Bluesdozer-orkesterin pohjille josta parin
miehistönvaihdoksen jälkeen syntyi Armadillo Jones. Nimi syntyi klassiseen
tyyliin baarissa. "Keksitään muka joku 1930-luvulla elänyt blueshahmo,
puhutaan sen piiseistä ja katsotaan kuin moni ns.bluestietäjä menee retkuun Ajatus jäi toteuttamatta mutta nimi jäi pyörimään, se näytti ja kuulosti
hyvältä.
Materiaalia oli aika leveeltä pohjalta rootsia, bluesia,
rytmibluesia, rock & rollia, kantria ja rockabillyä. Jonkinlainen
Fabulous Thunderbirdsin ja Blastersin synteesi oli ihanteena, mutta ei sitä
sen tarkemmin mietitty, hyvä piisi on hyvä piisi, tuli se mistä tahansa.
Omia piisejä oli parikymmentä, Tatu niitä pääasiassa teki, muut auteltiin
sovituksissa ja ehdoteltiin nerokkaita fraaseja jne vaikka kyllä Tahvolla
oli aina melko selkee visio millaisia ne oli. Mihinkään tiettyyn
suuntaan tai tyyliin ei sitouduttu omissakaan ralleissa, puritanismia ei
myöskään viljelty, joskus rokattiin enemmän, joskus sitten enempi bluesia,
piisejä oli kyllä riittävästi joka suuntaan. Muistan useamman keikan
kun yleisö yllättyi kun alettiin lyyssin sekaan latomaan Hank Williamsia tai
Carl Perkinsiä. Me ei varsinaisesti oltu sen näköstä ryhmää jolta voisi noita
odottaa, pitkää lettiä, linttaan astuttua bootsia ja muutenkin kornia
habitusta, niinkuin tuohon aikaan yleisesti oli. Mut me digattiin ja
soitettiin kaikenlaista roots-musaa. Pikku Pariisittaressakin vai olikohan
se jo Cafe 52 tjsm meni komeasti läpi, pyysivät heti uudestaan. Kuhmossa tms soitettiin joskus 4-5 h kun oli kivaa, samoin joissain
motukkabileissä niin pitkään että bikerit sammui. Motukka- ja autobileitä
soitettiin muutenkin välillä aika paljon, vaikkei alleviivattu mitään koplaa
tai jengiä, oltiin enemmän viihdemiehiä.
Tatu soitti noihin aikoihin (ja
vähän aiemmin, en muista tarkkoja vuosia) Johnny Lee Michaelsin kans ja
jouduttiin välillä sumplimaan keikkoja miten ne mahtuis. Tatu oli myös Remun
In the spirit of Hurriganes kokoonpanossa, aiemmin jossain muussakin Remun
virityksessä pistokeikoilla, Pellen Rockersissa ja Problemsissa mutta ne
tais olla sitten myöhemmin.
Kölvinä Tatu oli mm.Kirkan bändissä jonka
pohjilta meillä oli sukseeta mm. Kuopiossa. Kovassa maineessa se oli
muutenkin, eikä suotta, kyllähän siltä ns.lähti. Kainuun jazzkevään jameissa
ykspähän englannin blueskitaristi ei suostunut lavalle kun näki ja kuuli
Tatun soittavan Mikki Hiiri-laastari päässä Jimmy Reediä. Mut ei se
soitto Tatusta kiinni ollut, keikkoja tehtiin ilmankin, Sitso Pirinenkin
taisi olla jonkun talven pois, Penttiseltä jäi joku kesä keikkoja väliin kun
piti Portugalissa käydä.
Kalman eli Kajaanin elävän musiikin yhdistyksen
kokoelmalle tehtiin pari piisiä ja joku tanskalainen pulju oli kiinnostunut
tekemään sinkkua mut ei me joudettu mihinkään Århusiin. En muista tarkemmin.
Rariossa tuli pari keikkaa tai livepiisiä, jotenkin ne liittyi jazzkevät
-festariin ja sitten tais olla Rock Sm, jossa me oltiin jostain syystä
esiintymässä, ei kisailemassa. Ja sitten on olemassa sellanen noin 10
piisin demo. Se on ihan kelpo tavaraa, sitä jopa tarjottiin jonnekin mut
palaute oli että helvetin hienoa musaa mutta eihän tämmönen myy mitään eli
ei kannata tehdä. Omakustannetta ei taidettu edes harkita. Levyn sijaan
me myytiin kyllä t-paitoja ja sitten muutamassa baarissa oli Armadillo
Jones drinkki. Siinä on puolet tequilaa ja puolet Galliano-likööriä, aivan
helvetin pahaa, reseptiikan taisivat kehittää tohtorit Mannberg ja Pirinen.
Treenit oli semmosia parin päivän törkeän paikan leirejä, katottiin
rallit ja vedettiin niitä 12 h ja sitten keikoille tyyppaamaan, osa jäi
settiin, osa ei toiminut. Siihen jatkuvaan ravaamisen se kai sitten
hyytyi, ei vaan jaksanu, muita ryhmiä syntyi yms. 2012 käytiin pyynnöstä
kokeilemassa vieläkö se lähtis ja lasautettiin yks keikka Ballsilla
Kajaanissa. Ja hyvinhän se lähti, oisko ollu peräti kolmet kunnon trenit,
lähinnä vatvottiin mitä ei missään tapauksessa soiteta ja klassiseen tyyliin
soitettiin sitten keikalla pari sellasta mitä ei oltu sovittu saati
trenattu. Mut eipä siinä mitään, kaikki oli soittaneet koko ajan, joten ei
keikkakuntoa ollut vaikea hakea.
Kaikki ukot soittaa edelleen, kuka
enemmän, kuka vähemmän aktiivisesti, keikkapyyntöjä Jonesille tulee aina
väliin mut tähän mennessä ne ei ole sopineet tai sitten muuten vaan olleet
epäkiinnostavia. Jotenkin on ajateltu ehkä että rytmibluesin osalta näytteet
on edelleen voimassa, antaa legendan elää ;) Mutta eihän sitä tiedä vaikka
joskus intoutuisikin.
Elävää kuvaa ei taida olla muuta kuin tämä,
kännykät ja muut oli harvassa noihin aikoihin. Muistan että oltiin noissa
bileissä parikin kertaa, tuo oli kahden päivän raapasun viimeinen setti.
Ihmisiä kaatuili lavalla ja lavan ulkopuolella. Tuota Whisky trainia
ei soitettu monesti, se oli mukana just täntyyppisiä ryminäkeikkoja
varten, samoin Born to wild. https://www.youtube.com/watch?v=M8kpmx87YOs
Etno-orkka Mukutukselta vuorkailtiin
bussia tai sitten ajeltiin Jiipeen vanilla, Timo Mäkinen ajoi kulkuneuvoja
kun taitelijat ei ite jaksanu."
